Mikä sinusta tulee isona?

Omassa lapsuudessani opettajan tai sukulaisten kysellessä tätä iänikuista kysymystä herttaisilta ala-asteikäisiltä, vastaukset pyörivät usein samojen ammattien ympärillä: sairaanhoitaja, lääkäri, palomies, lentäjä – ja opettaja. Minä itse olin se pieni, kiltti tyttö, joka vuodesta toiseen ilmoitti haluavansa opettajaksi. Sukulaiset myötäilivät hymyillen ja varmaan odottivat minun jossain vaiheessa muuttavan muiden lasten tapaan mieltäni. Toisin kävi.

Opettajuus ei ole koskaan tuntunut ulkopuolisten määräämältä, vaan olen pienestä pitäen nauttinut muiden opettamisesta ja ohjaamisesta. Niinpä päädyin leikkien johtajasta aikanaan apuvalmentajaksi ja valmentajaksi kotikaupunkini liikuntaseuraan. Omistauduin ilolla ja innolla valmentamiseen, ja sain paljon hyvää palautetta toiminnastani. Samalla kun sain positiivisia kokemuksia ohjaamisesta, nautin omalla koulutielläni innostavista opettajista. Lempiaineeni vaihtelivat sen mukaan, kuka opettajista pystyi parhaiten pitämään yllä ryhmän intoa ja kannustamaan oppimaan. Arvostukseni näitä opettajia kohtaan vain lisäsi haluani suuntautua samalle alalle.

Olen aina kokenut itseni vahvaksi persoonaksi. Olen itsevarma ja tavallaan peloton, ehkä siksi uskallan helposti heittäytyä uusiin tilanteisiin. Viimeisten vuosien aikana olen astunut useasti uusien luokkien eteen milloin minäkin sijaisena ja päättänyt, etten mene hämilleni tai hätäänny, vaan toimin kuin tietäisin paljon enemmän kuin tiedänkään. Luokat ovat pysyneet hämmästyttävän rauhallisina muiden kauhukokemuksiin verrattuna, mutta samalla olen kehittänyt opettajan perisyntiä: ylitsevuotavaa itsevarmuutta. Kolmen vuoden lyhyet sijaisuudet eivät tietenkään ole muokanneet minusta valmista opettajaa, mutta takaraivoon paikoin hiipinyt oletus omasta osaamisesta käy jo älyttömyyksiin – enhän oikeastaan ole koskaan suunnitellut opetuksen etenemistä viikoiksi saati kuukausiksi eteenpäin, vaan käyttänyt opettajan ohjeiden mukaisia materiaalia ja muuta tuntiohjelmaa.

Tulevan työni suurimmaksi haasteeksi koen kasvaneen paineen pyrkiä saamaan aikaan enemmän yhä vähemmällä tuntimäärällä. Virallisten opetussuunnitelmien helpolta kuulostavat vaatimukset ’kattavasta yleiskuvasta’ vaikkapa koko Euroopan historiasta tuntuvat arkipäivässä raskailta ja saavuttamattomilta. Samaan aikaan opettajien työnkuva on laajentunut, ja ‘näkymättömiä töitä’ ovat päivittäinen toimiminen muun muassa kasvattajana, osa-aikapsykologina ja yleisenä tuomarina. Nyky-yhteiskunnan koulumottona tuntuu olevan ”enemmän, paremmin, korkeammalle”. Tämä on johtanut tilanteeseen, josta kukaan ei hyödy ja harva nauttii. Yleinen levottomuus ja huono olo purkautuvat kiusaamisena, tappeluina ja loputtomana väsymyksenä. Burn outit ovat lisääntyneet sekä oppilaiden että opettajien joukossa. Monet aloittelevat opettajat ovat heti väsyneitä ja turhautuneita, kun unelmat rauhallisista luokista ja täydellisistä oppilaista eivät toteudukaan.

Haluaisin kuvitella voivani kehittyä hyväksi opettajaksi, tai jopa erittäin hyväksi. Peilaten omiin kokemuksiini sekä oppilaana että opettajana tähtään vahvasti tietynlaiseen opetuskokemukseen, jossa sekä opettaja että luokka kokevat pidetyn tunnin parhaillaan erittäin positiivisena ja kokemusrikkaana. Historia ja yhteiskuntaoppi eivät ole kaikkien lempiaineita, mutta se ei estä minua yrittämästä tuoda omaa intoani oppilaisiin. Näillä ’eväillä’ odotan hyvällä mielellä alkavaa vuotta ja sen haasteita. Minusta tulee isona opettaja!

Nattirlit

Päivää kaikille. Äidinkielen opettajani teroitti aina että jokaisen tekstin tulisi alkaa merkityksellisellä lauseella, kuten "Tämä tarina muotoitui kerrottaessa" tai "Tirlittan lensi kanavaan". Mutta minä harvoin sain aikaan jämeriä lauseita ja napakoita esseitä. "Kautta rantain", siten on puhe- ja kirjoitustapaani joskus kiltisti kutsuttu. Mutta yritän täällä hillitä rönsyilevää tyyliäni. Yritän, en lupaa.

Blogilla ei ole mitään suoranaista tarkoitusta, kunhan tarkkailen viikoittain elämääni ja sen hyvin jänniä yksityiskohtia. Eli virkkuureseptejä tai tyylivinkkejä ei tipu. Mutta toivotan tervetulleeksi jokaisen satunnaisen lukijan. Kenties täällä on joskus ihan asiaakin tarjolla.