Wanted: itäsaksalainen partaveikko (mukana oltava kangaskassi)

Kuun alun ahdistukset ovat osaltaan hälvenneet, mutta vanhojen tuskien tilalle pyrkii uusia. Unettomuus on asettunut epätoivotuksi vieraakseni jo viikko sitten, eikä poistu vaikka kiltisti olen pyytänyt. J ehti jo rallatella että tästä se parin vuoden kierre alkaa, mutta siihen en kyllä suostu. Stressipohjainen unettomuus lähtenee stressin vähetessä, right? Eli pari raakaa viikkoa tässä keväällä ja sitten paluu takaisin hyviin ja syviin uniin. Ettei perusmeno vain kävisi liian helpoksi, rasautin tänään repimistä odottavan viisaudenhampaani rikki kovaan karkkiin, ja kyttäänkin huomenna päivystysaikoja suuren raivon vallassa. Opettajan opinnotkin laahaa. Ja mitä näitä nyt on. Annan tälle kaikelle kuitenkin henkistä vasenta koukkua ja oikeaa suoraa, edessä siintää nimittäin monta ihanaa asiaa.

Tänä viikonloppuna edessä on pahamaineinen 'syntiä ja hulluutta'-risteily, jossa tulevat historian opettajat päästävät pedagogisen rakkauden valloilleen. Vuorokauden verran saavat pestalozzit ja mozzarellat kyytiä eikä mikään ole pyhää (joo ei edes se Mannerheim!). Kotimatkalla voi sitten hajoilla rauhassa ja pohtia että kuka vei mun korkokengät, rahat ja moraalin. Ja että miksei kutsumuksella voi maksaa ruokakaupan kassalla.

Kun tästä on toivuttu, kapuan koneeseen maailman ihanimpien naisten kanssa. Edi kutsuu! Matkan aikana on tarkoitus ainakin käydä linnassa, samoilla katakombeissa Terror tourin kautta, syödä ja juoda hyvin (googlettakaapa huviksenne "Bars in Edinburgh"), kiertää kahviloita ja tietenkin juhlia erään tyttösen syntymäpäivää! Olimme aika juonikkaita ja varasimme lennoille myös ruumaan menevän pikkulaukun - täytyyhän sitä saada tuliaiset turvallisesti kotiin. Viskitilaukset ja ennakkomaksut minulle, kiitos!

Kevään lähestyessä minua odottaa myös uuden työn haasteet. Päätin monen vuoden jahkaamisen jälkeen hakea feissaamaan, ja ne hommat alkavat huhtikuun alusta. Kuluttavaa ja raivostuttavaa se varmasti on, mutta niin oli osaltaan siivoaminen, yöpostin jako ja moni muukin kokeilemani työ. Ja jos näissä "paskaduuneissa" olen useamman vuoden viihtynyt, miksen saisi tästäkin irti positiivista puolta? Eli varokaa vaan, takiais-tyttö iskee ja vie teidän rahat!

Myös menneet viikot ovat sisältäneet paljon positiivista, vaikka sitä manailtavaa onkin enemmän. Juhlia, ystäviä, juomaa ja pitkiä iltoja, tanssia ja laulua ja muita sirkushuveja. Kyykkämestarin kanssa mittelin älyjä lautapeleissä (hävisin, korvaus: paistoin pullaa) ja nopeutta räsyläpsyssä (hävisin, korvaus: juoksin alasti rappukäytävässä). Nukuin ystävän lattialla ystävänpäivänä, join viiniä koulussa seuraavana. Tanssahtelin Doriksessa ja Klubilla, sitsailin sydämeni kyllyydestä ja katselin brittikomediaa ja hienoja elokuvia.

Edin matkan jälkeen otan napakan niska-perse-otteen pedaopinnoista ja ryskän tunteja kasaan kuunkierron verran. Sitten alkavatkin hiljalleen kesätyöt, ihanan aikaisin. Niiden aikana sitten viimeistelyä ja esseitä, että saan Kelan tyytyväiseksi. Kyllä sitä ollaan kanssa-auskujen kanssa jo syksystä asti puhistu, mutta sanonpa sen nyt taas: aivan älytön määrä töitä näin vähien pisteiden eteen. Ei ole reilua tämä!

Nyt otan siskon ohjeiden mukaisesti vanhan kunnon Unikissan kainaloon ja yritän saada unen päästä kiinni. Toivottavasti ennen aamukahdeksaa onnistuu. Nuttumies jos kulkee ohi, käskekää tännekin käymään.

Toisaalta ja toisaalta

Eilen olisi ollut viimeinen päivä hakea yliopiston ensi kauden vaihto-opiskeluohjelmiin. Sanon "olisi ollut", sillä en jättänyt hakemusta. Kaiken hypetyksen ja fiilistelyn jälkeen huomasin sunnuntaina puoliltaöin, etten halua opiskella ensi vuonna. En jaksa. Odotan ensi syksyä innolla, mutta heti kun selailin eri yliopistojen nettisivuja ja yritin päättää miten perustella vaihtopaikan myöntäminen juuri minulle, iski ahdistus ja masennus. Itkin. Varttitunti tuhkimoiden jälkeen iskin kaikki sivut kiinni, poistin motivaatiokirjeet ja suljin koneen. Nyt riittää.

En voi sanoa olleeni koko koulu-uraani täydellinen, tai edes yrittäneeni aina parhaani, mutta seitsemänvuotiaana aloitettu putki saa nyt riittää. Päätös, joka minun olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo vuosia sitten. Opiskelujen sijaan etsin ulkomailta töitä (Sheffield päästelee nyt yhä vaativampia seireenihuutoja) ja keskityn yhden lukuvuoden muihin kuin yliopistohommiin. Olen nähnyt tarpeeksi läheltä muutaman ystävän sortuvan taakan alle, enkä halua joutua samaan tilanteeseen väittämällä että kyllähän minä pärjään.

Muuten elämä tuntuu suhteellisen mukavalta. Kun pistän kouluasiat mielestäni, on ympärillä paljon hienoja asioita ja ihmisiä, upeita keikkoja ja matkoja, pään selvityksenä luistelua, leffoja, herkkuja ja tuopposia. Minulle tarjottiin kissaakin. Olisi ihanaa mutta pohdin asiaa vielä monet hetket.

LUMO

Vuoden urheilukirja 2011, ja ansaitusti. Nautittavaa lukemista niin kaltaiselleni tosifanille kuin lajista vähemmän tietävälle. Vinkkinä sille, jota nimien ja outojen termien määrä pelottaa: aloita kuvista. Elina Paasonen, Kari Kuukka ja Tomas Whitehouse ovat tehneet jo vuosia upeaa työtä kameran takana.

Pistäkää korvan taakse myös tulevat kauden huipennukset: 21.-27.3. taitoluistelun MM-kilpailut Tokiossa ja 8.-9.4. muodostelmaluistelun MM-kilpailut Helsingissä.