Kotiteollisuus - Yö päivää keinuttaa
Ei tämä nyt niin odottamatonta ole. Kotiteollisuudesta tuli koko kansan metallia vuonna 2003 julkaistun Helvetistä itään -albumin ansiosta ja myös tämä 16-vuotias tilliäinen soitti levyä ahkerasti. Myös aikaisempi tuotanto on maistunut, uudesta olen jäänyt vähän syrjään. Lyriikat ne muhun upposi parhaiten, ja tietty Hynysen esiintyminen pehmohevarin elkein toi bändin läheisemmäksi. Tätä sitten katsomaan Tammerfestiin.
torstai 28. huhtikuuta 2011
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
day 13 - a song that is your guilty pleasure
Annika Eklund - Shanghain valot
Joo tiedän, tiedän. Hyi. Mut niin tarttuva. Tehtäköön myös selväksi, etten ole koskaan ollut laulun sanoman kanssa samaa mieltä - tällä hetkellä valitsen mieluummin ne Shanghain valot, alppitorvet ja miekkakalat kuin jäämisen oman kullan kainaloon kotiin. Syynä se, että näin tein jo tarpeeksi monta vuotta, vaikkeivat poikaystävät sitä ansainnetkaan. Niin ja tietty pitää muistaa ettei mulla ole tällä hetkellä omaa kultaa eikä kainalopaikkaa, vaan saan loikoilla aivan omassa rauhassa jättisängylläni.
En tiennytkään tämän olleen yksi Euroviisuehdokkaista ja selvinneen top kolmoseen Suomessa. Nyt kun sitä miettii, niin tämä kyllä kuulostaa ihan viisubiisiltä. Kesällä 2006 tämä soi jatkuvasti varsinkin Iskelmän taajuuksilla (tässä toinen guilty pleasure: "Iskelmä. Parhaita kotimaisia ja kevyen musiikin klassikoita"). Tajusinpas muuten että kesästä 2006 on kauheasti aikaa. Huih.
Joo tiedän, tiedän. Hyi. Mut niin tarttuva. Tehtäköön myös selväksi, etten ole koskaan ollut laulun sanoman kanssa samaa mieltä - tällä hetkellä valitsen mieluummin ne Shanghain valot, alppitorvet ja miekkakalat kuin jäämisen oman kullan kainaloon kotiin. Syynä se, että näin tein jo tarpeeksi monta vuotta, vaikkeivat poikaystävät sitä ansainnetkaan. Niin ja tietty pitää muistaa ettei mulla ole tällä hetkellä omaa kultaa eikä kainalopaikkaa, vaan saan loikoilla aivan omassa rauhassa jättisängylläni.
En tiennytkään tämän olleen yksi Euroviisuehdokkaista ja selvinneen top kolmoseen Suomessa. Nyt kun sitä miettii, niin tämä kyllä kuulostaa ihan viisubiisiltä. Kesällä 2006 tämä soi jatkuvasti varsinkin Iskelmän taajuuksilla (tässä toinen guilty pleasure: "Iskelmä. Parhaita kotimaisia ja kevyen musiikin klassikoita"). Tajusinpas muuten että kesästä 2006 on kauheasti aikaa. Huih.
day 12 - a song from a band you hate
Yö - Kiitos ja kunnia
Jälleen suhteellisen helpon ratkaisun vedin. Viha on niin vahva sana, mutta Yön kohdalla käydään kyllä lähellä. Yleistä Yö-vihan kaavaa rikkoo muun muassa kanssa-ausku, joka ei voi sietää Samuli Putroa - olen varannut hänelle syntymäpäivälahjaksi sinkun Mies jonka ympäriltä tuolit viedään. Saisikohan siihen Samulin nimmarin?
Pasilan oma synkkien metsien mies ja patoutuneiden tunteiden tulkki Andy Suonsilmä on niin hyvä irvailu että on jo melkein kunnianosoitus Olli Lindholmille ja Yön raskaille sanoituksille. Siis kuka meistä ei olisi joskus tuntenut olevansa "kivi joka kukkii lailla hauraan joutsenen"?
Ihanaa, kerrassaan ihanaa, kansa.
Jälleen suhteellisen helpon ratkaisun vedin. Viha on niin vahva sana, mutta Yön kohdalla käydään kyllä lähellä. Yleistä Yö-vihan kaavaa rikkoo muun muassa kanssa-ausku, joka ei voi sietää Samuli Putroa - olen varannut hänelle syntymäpäivälahjaksi sinkun Mies jonka ympäriltä tuolit viedään. Saisikohan siihen Samulin nimmarin?
Pasilan oma synkkien metsien mies ja patoutuneiden tunteiden tulkki Andy Suonsilmä on niin hyvä irvailu että on jo melkein kunnianosoitus Olli Lindholmille ja Yön raskaille sanoituksille. Siis kuka meistä ei olisi joskus tuntenut olevansa "kivi joka kukkii lailla hauraan joutsenen"?
Ihanaa, kerrassaan ihanaa, kansa.
day 11 - a song from your favourite band
Maija Vilkkumaa - Väärin
Pisin fanitus ja monipuolisin biisivalikoima, parhaat raivobiisit, naurubiisit, erobiisit, surubiisit, siivoubiisit. Kaikki yhdessä paketissa. Ja vaikka en tupakoinnista tapana perusta ollenkaan, Maijan käheä tupakkaääni on kiehtova. Uusimmasta matskusta en ole syttynyt samalla tavalla kuin neljästä ensimmäisestä levystä, mutta on sielläkin helmiä.
Pisin fanitus ja monipuolisin biisivalikoima, parhaat raivobiisit, naurubiisit, erobiisit, surubiisit, siivoubiisit. Kaikki yhdessä paketissa. Ja vaikka en tupakoinnista tapana perusta ollenkaan, Maijan käheä tupakkaääni on kiehtova. Uusimmasta matskusta en ole syttynyt samalla tavalla kuin neljästä ensimmäisestä levystä, mutta on sielläkin helmiä.
day 10 - a song that makes you fall asleep
Mikko Kuustonen - Sininen uni
Lapsuuden turvallisimpia muistoja ovat isäni tuutulaulut. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt Esplanadi (sinä iltana minä itkin), varmaan koska sitä aikanaan aktiivisesti metsästin itselleni. Moni voisi sanoa, ettei rahattoman nuoren miehen surkea kohtalo ole sopivaa iltalaulumateriaalia, mutta mistäs kertoo klassikko Päivänsäde ja menninkäinen? Nih. Tapsan alkuperäisversio oli myös vanhempien suuren vinyylilevykokoelman joukossa, joten sitä tuli joskus soitettua sieltäkin. Mikko Kuustosen ja Lenni-Kalle Taipaleen esittämä versio on ihanan rauhallinen, myös Jipun tulkinta kelpaisi mulle unimusaksi.
Tulevien lasteni isällä on isot bootsit täytettävinä, kun olen kasannut sekä vanhempieni että jo lapsia hankkineiden ystävieni parhaita paloja korvan taa. Itsehän olen tietenkin täydellinen äiti, ilman harjoittelua.
Niin enkä kyllä ihan rehellisesti pystynyt tätä laittamaan, sillä useimmiten aivoni käyvät ylikierroksilla jos kuuntelen musiikkia nukkumaan mennessä. Mutta tämän kappaleen (ja varsinkin version) tahtiin olisi ihan kiva nukahtaa.
Lapsuuden turvallisimpia muistoja ovat isäni tuutulaulut. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt Esplanadi (sinä iltana minä itkin), varmaan koska sitä aikanaan aktiivisesti metsästin itselleni. Moni voisi sanoa, ettei rahattoman nuoren miehen surkea kohtalo ole sopivaa iltalaulumateriaalia, mutta mistäs kertoo klassikko Päivänsäde ja menninkäinen? Nih. Tapsan alkuperäisversio oli myös vanhempien suuren vinyylilevykokoelman joukossa, joten sitä tuli joskus soitettua sieltäkin. Mikko Kuustosen ja Lenni-Kalle Taipaleen esittämä versio on ihanan rauhallinen, myös Jipun tulkinta kelpaisi mulle unimusaksi.
Tulevien lasteni isällä on isot bootsit täytettävinä, kun olen kasannut sekä vanhempieni että jo lapsia hankkineiden ystävieni parhaita paloja korvan taa. Itsehän olen tietenkin täydellinen äiti, ilman harjoittelua.
Niin enkä kyllä ihan rehellisesti pystynyt tätä laittamaan, sillä useimmiten aivoni käyvät ylikierroksilla jos kuuntelen musiikkia nukkumaan mennessä. Mutta tämän kappaleen (ja varsinkin version) tahtiin olisi ihan kiva nukahtaa.
day 9 - a song that you can dance to
Los del Rio - Macarena
Kaikki tietää nää muuvssit.
Meikälikka tanssii kyllä vaikka rautalankapunkkiin (kerran vieläpä 20-luvun mekossa ja silkkihanskoissa).
Kaikki tietää nää muuvssit.
Meikälikka tanssii kyllä vaikka rautalankapunkkiin (kerran vieläpä 20-luvun mekossa ja silkkihanskoissa).
tiistai 26. huhtikuuta 2011
day 8 - a song that you know all the words to
Lion king - The circle of life
Olen Disney-tyttö henkeen ja vereen. Siskon kanssa loilotellaan helposti parikymmentä klassikkoleffan biisiä ulkomuistista, ja tarvittaessa myös englanniksi. Opin kappaleiden sanat muutenkin perin nopsaan, mutta kun takana on sellaiset 15 vuotta leffojen ahkeraa läpikatselua, olisi jo ihme jos ne eivät olisi jääneet mieleen.
Tämä on minulle siis aivan luonnollista, Disney-jukeboksina toimiminen, mutta kuulemma suurin osa ihmisistä pitää tätä omituisena. Ei, korjataan, pitää minua omituisena. Mikä minä olen tätä tulkintaa muuttamaan, varsinkin kun en pistä lainkaan pahakseni hetkittäistä omituisuuttani. Vaikka rakas "nynne" onkin muuttanut opiskelujensa perässä kilpailijakaupunkiin, lallattelu ja turhan tiedon mestarius on saanut arvoisensa jatkajan Tampereelta. Tämän neitisen kanssa olemme jo fiilistelleet hallitsemattomia Disney-itkuja ja katsoneet ihanantyhmän ja sydäntälämmittävän Lumotun. Ehkä kesällä sitten mittelemme voimiamme Disney-triviassa tai kilpalausumme lempipiirretyt alusta loppuun? (Tätä ei sit parane missata!)
Olen Disney-tyttö henkeen ja vereen. Siskon kanssa loilotellaan helposti parikymmentä klassikkoleffan biisiä ulkomuistista, ja tarvittaessa myös englanniksi. Opin kappaleiden sanat muutenkin perin nopsaan, mutta kun takana on sellaiset 15 vuotta leffojen ahkeraa läpikatselua, olisi jo ihme jos ne eivät olisi jääneet mieleen.
Tämä on minulle siis aivan luonnollista, Disney-jukeboksina toimiminen, mutta kuulemma suurin osa ihmisistä pitää tätä omituisena. Ei, korjataan, pitää minua omituisena. Mikä minä olen tätä tulkintaa muuttamaan, varsinkin kun en pistä lainkaan pahakseni hetkittäistä omituisuuttani. Vaikka rakas "nynne" onkin muuttanut opiskelujensa perässä kilpailijakaupunkiin, lallattelu ja turhan tiedon mestarius on saanut arvoisensa jatkajan Tampereelta. Tämän neitisen kanssa olemme jo fiilistelleet hallitsemattomia Disney-itkuja ja katsoneet ihanantyhmän ja sydäntälämmittävän Lumotun. Ehkä kesällä sitten mittelemme voimiamme Disney-triviassa tai kilpalausumme lempipiirretyt alusta loppuun? (Tätä ei sit parane missata!)
day 7 - a song that reminds you of a certain event
Dusty Springfield - Son of a preacher man
Doriksen tanssilattia jokunen vuosi sitten. Takana Patinan saunailta tai vastaava huvitus, porukasta jäljellä enää kourallinen. Tuntuu että olen tanssinut jo pari tuntia putkeen, mutta vielä on aikaa maalailuun ja fiilistelyyn. Yö on loputon kun tää kappale pyörähtää soittoon.
Tampereen yöt, ja myös yöt kotikaupungin Bar Maryssa. Niin monia ihania hetkiä.
Doriksen tanssilattia jokunen vuosi sitten. Takana Patinan saunailta tai vastaava huvitus, porukasta jäljellä enää kourallinen. Tuntuu että olen tanssinut jo pari tuntia putkeen, mutta vielä on aikaa maalailuun ja fiilistelyyn. Yö on loputon kun tää kappale pyörähtää soittoon.
Tampereen yöt, ja myös yöt kotikaupungin Bar Maryssa. Niin monia ihania hetkiä.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
day 6 - the song that reminds you of somewhere
The Crash - Reasons to sing
Tampere ♥
Opiskelujen neljä ensimmäistä vuotta kuljin tossukkana kotipaikkakunnalle joka viikonloppu poikaystävän luo, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä Manseen. Saavuttuani maanantaiaamuisin kiroiluntäyteisen aamuyön herätyksen ja kolmen tunnin matkanteon jälkeen Tampereen rautatieasemalle laitoin tämän kipaleen täysillä pauhaamaan iPodista, ja jaksoin sen voimalla kämpille. Syksyllä tajusin vihdoin kuunnella sydäntäni ja jäin tänne kokonaan. Aina kun ensitahdit alkaa rummuttaa, tulee hyvä ja lämmin olo - olen kotona.
Suski on muuttonsa aattona koonnut upeasti yhteen Tampereen parhaimpia puolia, josta varsinkin kaupungin tarjoaman menon ja meiningin allekirjoitan. Pakko sanoa muutama kohta lisää, vaikka aikaa ja jaksamista suureen ylistyslauluun ei juuri nyt oikein ole. Tampereen kotoisuuteen on mulla myös vaikuttanut ainejärjestömme Patina, joka valittiin juuri ansaitusti viime vuoden parhaaksi ainejärjestöksi. Jipii! Patinan erilaiset riennot ja pippalot, saunailtoja unohtamatta, ovat olleet opiskelujen suola, sitruuna ja tequila.
Ihana luistelujoukkueeni ansaitsee myös kiitokset, vaikka julistaudunkin lähinnä taitoluistelu-, en muodostelmaluistelufriikiksi (siinä on ero, ja iso sellainen!). Tampereen parhaita puolia on myös se, miten helposti täältä tarvittaessa pääsee hetkeksi pois. Vanhempia moikkaamaan, siskon luo, ystäville, ulkomaille. Mutta aina tekee mieli takaisin.
Tampere ♥
Opiskelujen neljä ensimmäistä vuotta kuljin tossukkana kotipaikkakunnalle joka viikonloppu poikaystävän luo, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä Manseen. Saavuttuani maanantaiaamuisin kiroiluntäyteisen aamuyön herätyksen ja kolmen tunnin matkanteon jälkeen Tampereen rautatieasemalle laitoin tämän kipaleen täysillä pauhaamaan iPodista, ja jaksoin sen voimalla kämpille. Syksyllä tajusin vihdoin kuunnella sydäntäni ja jäin tänne kokonaan. Aina kun ensitahdit alkaa rummuttaa, tulee hyvä ja lämmin olo - olen kotona.
Suski on muuttonsa aattona koonnut upeasti yhteen Tampereen parhaimpia puolia, josta varsinkin kaupungin tarjoaman menon ja meiningin allekirjoitan. Pakko sanoa muutama kohta lisää, vaikka aikaa ja jaksamista suureen ylistyslauluun ei juuri nyt oikein ole. Tampereen kotoisuuteen on mulla myös vaikuttanut ainejärjestömme Patina, joka valittiin juuri ansaitusti viime vuoden parhaaksi ainejärjestöksi. Jipii! Patinan erilaiset riennot ja pippalot, saunailtoja unohtamatta, ovat olleet opiskelujen suola, sitruuna ja tequila.
Ihana luistelujoukkueeni ansaitsee myös kiitokset, vaikka julistaudunkin lähinnä taitoluistelu-, en muodostelmaluistelufriikiksi (siinä on ero, ja iso sellainen!). Tampereen parhaita puolia on myös se, miten helposti täältä tarvittaessa pääsee hetkeksi pois. Vanhempia moikkaamaan, siskon luo, ystäville, ulkomaille. Mutta aina tekee mieli takaisin.
torstai 7. huhtikuuta 2011
day 5 - the song that reminds you of someone
J. Karjalainen - Telepatiaa
Yli muiden, ehdottomasti. Aina kun kuulen alkutahdit, tulee mieleen vuosisadan alku ja ensimmäinen poikaystäväni. Ensirakkauden voimasta kertonee, että vaikka en ole koskaan kestänyt J. Karjalaista, tämä kappale kyllä kelpasi.
Kuunneltiin tätä ja Dingon Levotonta tuhkimoa ja pidettiin toisiamme käsistä tuntitolkulla. Puppy love.
Yli muiden, ehdottomasti. Aina kun kuulen alkutahdit, tulee mieleen vuosisadan alku ja ensimmäinen poikaystäväni. Ensirakkauden voimasta kertonee, että vaikka en ole koskaan kestänyt J. Karjalaista, tämä kappale kyllä kelpasi.
Kuunneltiin tätä ja Dingon Levotonta tuhkimoa ja pidettiin toisiamme käsistä tuntitolkulla. Puppy love.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
day 4 - the song that makes you sad
Hector - Yksinäinen tinasotamies
Heikki Harma on ollut osa ”elämäni soundtrackia” niin kauan kuin muistan. Mitä todennäköisimmin puhkisoitettu Lumi teki enkelin eteiseen oli se biisi, joka lopullisesti nappasi minut mukaansa. Sillä oli myös kyseenalainen kunnia viedä karaokeneitsyyteni. Täysi-ikäisenä olin kuunnellut itseni ulos Hectorista, ja vasta tämän vuoden puolella olen ujuttautunut takaisin artistin seuraan, varsinkin teininä tuntemattomaksi jääneiden kappaleiden pariin. Osa Hectorin sanoituksista on ollut hieman vaikeita yksinkertaiselle likalle, mutta nuoresta lähtien Yksinäinen tinasotamies on iskenyt, ja kovaa.
Narniaan laivat lapsia vei / enää ei niitä näy / Narniaa enää muisteta ei / unet vain sinne käy.
Narnian tarinat on minulle lähes tuntematon kirjasarja. En aivan ymmärrä miksi, ahminhan nuorena kaikki Pienet runotytöt, Tiinat, Neiti Etsivät, Tarzanit, ja raskaimpana Tarun sormusten herrasta. Kuitenkin tunnistan tarinan kaipuun aikuisilta salattuun tarujen maahan. Yksinäinen tinasotamies masentaa juuri siksi koska se on niin totta – paluuta lapsuuteen ei ole. Hienoimmastakin teräväpiirtotelevisiosta huolimatta aikuisen maailma on harmaampi, tasaisempi ja tylsempi kuin lapsen.
Ajankohtaisuus rules, ja tämäkin kappale heijastelee tämän hetken fiiliksiä. Viimeisen kuukauden aikana olen tuntenut ikään kuin biologisen kellon ensitahtien iskevän lävitseni. Ei ikäkriisiä, ei ahdistusta, ei vielä. Mutta siellä se odottelee kulman takana.
Heikki Harma on ollut osa ”elämäni soundtrackia” niin kauan kuin muistan. Mitä todennäköisimmin puhkisoitettu Lumi teki enkelin eteiseen oli se biisi, joka lopullisesti nappasi minut mukaansa. Sillä oli myös kyseenalainen kunnia viedä karaokeneitsyyteni. Täysi-ikäisenä olin kuunnellut itseni ulos Hectorista, ja vasta tämän vuoden puolella olen ujuttautunut takaisin artistin seuraan, varsinkin teininä tuntemattomaksi jääneiden kappaleiden pariin. Osa Hectorin sanoituksista on ollut hieman vaikeita yksinkertaiselle likalle, mutta nuoresta lähtien Yksinäinen tinasotamies on iskenyt, ja kovaa.
Narniaan laivat lapsia vei / enää ei niitä näy / Narniaa enää muisteta ei / unet vain sinne käy.
Narnian tarinat on minulle lähes tuntematon kirjasarja. En aivan ymmärrä miksi, ahminhan nuorena kaikki Pienet runotytöt, Tiinat, Neiti Etsivät, Tarzanit, ja raskaimpana Tarun sormusten herrasta. Kuitenkin tunnistan tarinan kaipuun aikuisilta salattuun tarujen maahan. Yksinäinen tinasotamies masentaa juuri siksi koska se on niin totta – paluuta lapsuuteen ei ole. Hienoimmastakin teräväpiirtotelevisiosta huolimatta aikuisen maailma on harmaampi, tasaisempi ja tylsempi kuin lapsen.
Ajankohtaisuus rules, ja tämäkin kappale heijastelee tämän hetken fiiliksiä. Viimeisen kuukauden aikana olen tuntenut ikään kuin biologisen kellon ensitahtien iskevän lävitseni. Ei ikäkriisiä, ei ahdistusta, ei vielä. Mutta siellä se odottelee kulman takana.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
day 3 - the song that makes you happy
Van Halen - Jump
Tässä mun pitkäaikainen voimabiisi, jolla aloitan useat aamut. Van Halenin löysin lukioaikaisen poikaystävän levykaapista ja on mukava lisä kevyeeseen musiikkimakuuni. Varsinkin bändin pehmeämpi soundi toimii - tämän bändin myötä tajusin että myös hard rock/heavy metal -genreen luettavat bändit tykkäävät lauleskella rakkausballadeja.
Käytin opetusharjoitteluni aamunavausvuoron kouluttamalla teinejä paremman musan suuntaan, sillä pikaisesti kyhätyn alkuhöpinän jälkeen pääsin soittamaan tämän kappaleen koko koululle. Jeejee.
Tässä mun pitkäaikainen voimabiisi, jolla aloitan useat aamut. Van Halenin löysin lukioaikaisen poikaystävän levykaapista ja on mukava lisä kevyeeseen musiikkimakuuni. Varsinkin bändin pehmeämpi soundi toimii - tämän bändin myötä tajusin että myös hard rock/heavy metal -genreen luettavat bändit tykkäävät lauleskella rakkausballadeja.
Käytin opetusharjoitteluni aamunavausvuoron kouluttamalla teinejä paremman musan suuntaan, sillä pikaisesti kyhätyn alkuhöpinän jälkeen pääsin soittamaan tämän kappaleen koko koululle. Jeejee.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
day 2 - your least favourite song
lauantai 2. huhtikuuta 2011
day 1 - your favourite song
The Crash - Pony ride
Valinta tuntui alussa ihan älyttömän vaikealta, mut tämä on paras mahdollinen kompromissi: The Crashin viimeisen levyn nimikkokappale on laulattanu monta vuotta, ihan ilmestymisestä lähtien. Ja varmasti tuo hymyn huulille vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Pony ride julkaistiin ensimmäisenä yliopistosyksynäni ja oli iskenyt edellisten levyjen tapaan mun sydämeen ensikuulemalta. Se oli suloisen kevyttä pinnalta, sai pään nyökkäämään ja lanteen heilumaan, mutta sisälsi vastapainona aivan ihania sanoituksia, leikitteleviä mutta monikerroksisia. Ja eipä siitä Teemu Brunilan äänestä ole pahaa sanottavaa minulla koskaan ollut.
Valinta tuntui alussa ihan älyttömän vaikealta, mut tämä on paras mahdollinen kompromissi: The Crashin viimeisen levyn nimikkokappale on laulattanu monta vuotta, ihan ilmestymisestä lähtien. Ja varmasti tuo hymyn huulille vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Pony ride julkaistiin ensimmäisenä yliopistosyksynäni ja oli iskenyt edellisten levyjen tapaan mun sydämeen ensikuulemalta. Se oli suloisen kevyttä pinnalta, sai pään nyökkäämään ja lanteen heilumaan, mutta sisälsi vastapainona aivan ihania sanoituksia, leikitteleviä mutta monikerroksisia. Ja eipä siitä Teemu Brunilan äänestä ole pahaa sanottavaa minulla koskaan ollut.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
30 day song contest
Sosiaalisessa mediassa leviää jos minkämoisia kyselyitä, leikkimielisiä täyttötehtäviä ja "tykkää ja kopio"-tilapäivityksiä. Suurin osa saa jäädä muiden tehtäviksi, mutta tämä vaikutti ihan mukavalta projektilta. Listaan kuukauden ajan joka päivä yhden kappaleen, ja höpisen hieman jotain siihen etäisesti liittyen. Kun kerran koko viime kuukausi karkasi niin minulta kuin näköjään vähän muiltakin sormien välistä, halusin aloittaa huhtikuun mukavammissa merkeissä. Liittykää toki mukaan jos haluatte!
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)