Olen ottanut näköjään tavaksi lähteä paheen teille pienestäkin vinkistä. Eilen eksyin Irjalan makasiineille, jossa oli tarjolla glögiä, parempaa glögiä ja hienoa seuraa. Ennen lähtöä laukkuuni sujahti ajopuuteorian tapaan väistämättä pullo salmaria, jolla sai lisää ystäviä. Paikan päällä tanssilattian puuttuminen, äänekäs jöönpitäjä ja pakolliset joululaulut laskivat hieman pisteitä, mutta muuten kiittelen järjestäjiä. Tilataksi tiputti sekalaisen seurakuntamme Doriksen eteen, jossa ravistelimme palellen lukittua ovea - kello oli vasta hieman vaille yksitoista.
Kinks ja kaverit raikasivat, ja tämä neiti tanssi tunnista tuntiin. Välillä kävin praattaamassa svenskaa ja istumassa vesilasin äärellä. Valomerkin jälkeen huokailin hetken kanssapatinistin kanssa Alexander Skarsgårdin perään ja torjuin kutsun vesipiipulle. Nauraen torjuin myös miesseuran: sorry tuntemattomaksi jäänyt miekkonen, kehumasi "Thorin vasara" ei herättänyt edes uteliaisuuttani. Saako tuolla lainilla koskaan seuraa?
Tänään olen nauttinut kiireettömästä krapulanparantelusta, ja suuntaan piakkoin falafel-annokselle ja siitä opintoihin kuuluvaan konserttiin. Seuraavat pikkujoulut ovat jo lauantaina, sitä ennen pitää selvitä vielä ainedidaktiikan uusintatentistä. Mihin oikeasti tätäkin kurssia tulen joskus tarvitsemaan, kysynpähän vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti