We're not cool, we are free

Tommy, Tommy, Tommy. Mitä menetitkään kun et toistuvista pyynnöistä huolimatta saapunut iltaamme sulostuttamaan. Viime viikolla naurua ja nautintoa synnyttivät upeiden esitysten lisäksi varsinkin syntiset sukkanauhat, vihreät speedot, kaljassa kylpeminen, pahvi-Tommyn rakastava pahoinpitely ja tietenkin voittajan julistus, joka ei tuomarilta mennyt aivan kohdalleen. Lieventävänä asianhaarana sanottakoon, että hän oli turkulainen. Ilta jatkui riemastuttavan lumisodan merkeissä Dorkaan, jossa tanssahtelimme rakkaiden ystävien kanssa vaihtelevalla menestyksellä pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa käteeni tyrkätty kaksikymppinen hupeni ilolla juomiin, eikä jonnekin Hämeenkadun varrelle jäänyt rintakorukaan jaksanut harmittaa. Wonderwallin jälkeen suuntasin kotia kohti. Ennen nukahtamista havaitsin kaukaisesti kämppiksen herätyskellon kilinän. Jotkut tosiaan käyvät töissä.

Kahden viikon tauko harjoitustunneista tuli tarpeeseen, ja puhkun nyt uudella innolla kasaan seiskojen kertaustunnin kuvantulkintatehtävää. Vielä olisi edessä hieman kylmää sotaa ja lakitietoa, ja sitten voikin siirtyä silmäilemään kalenterista tammikuuta. Sitä ennen edessä on toki vielä pari tenttiä, pieniä kirjoitustehtäviä sekä liikuntapuolella ensimmäiset omat muodostelmaluistelukisat (hui!). Niin ja tuhannet pikkujoulut, kenties cupcake-bileet ja jänniä elokuvia hyvässä seurassa. Joo, kyllä myös se uusin Harry Potter.

Kävin perjantaina pakkaamassa toisen puolen elämästäni pahvilaatikkoihin ja sulkemassa taakseni lähes neljän vuoden pituisen seurustelusuhteen. Pahaa teki, mutta myös hyvää. Sinkkuhan olen ollut viimeeksi vuonna 2000, joten kaipuu yksinäisyyteen oli suuri. Tampere on juuri nyt minun kaupunkini, minun kotini. Toki yksinolo on myös niitä piinaavan tylsiä ja turhia iltoja, jolloin kukaan ei ehdi leikkimään kanssani, mutta otan mielelläni ne hyvät ja huonot puolet tulevista kuukausista ja kenties vuosista. Eikä tuo ystävien saaminen kylään kauheasti vaatinut suostuttelua: tuskin sain sanottua lauseen "Mulla olis tarjolla uuniperunoita ja katkarapusoossia", kun huomasin jo kikattavani suloisessa hiprakassa ja masu täynnä hyvää ruokaa.

Jennin sanoin, kaikki alkaa tästä. Uuden elämän julistuksena kävin viikon alussa heittämässä ensimmäiset vaihtoonhakupaperit yliopistolle. En tuotoksestani muuta sano kuin että onneksi niitä on muitakin hakumahdollisuuksia :) Minne tahansa sitten syksyllä päädyn, ja sitä ennenkin, ystävät: olette tervetulleita vierailulle!