Kiitollisuutta

Olen täällä vielä. Koko ajan vain menossa, siksi hiljaisuus. Taas on monta ihanaa ja ilahduttavaa meinikiä koettu, kotona olen käynyt lähinnä kääntymässä ja pesemässä pyykkiä. Homeisten tiskien huudellessa herjauksia keittiökomerosta olen kääntänyt musan kovemmalle, vaihtanut vaatteet ja lisännyt vähän kajaalia, painanut ulko-oven taas kiinni. Tämän kesän hyvän olon teemaa voisi jatkaa lyhyehköllä kiitos-postauksella, onhan päässäni soinut jo hyvän tovin rauhallinen reggae. Nyt siis onkin hetki osoittaa kiitollisuutta muutamille kuukauden hienoimmille jutuille.

Kiitos tiiminvetäjälle, joka suostutteli minut Provinssi-perjantaina Seinäjoelle feissauskeikalle ja kertoi että saman illan lippuja oli vielä myynnissä. Kiitos majoittajalle - viikonlopulle ei löytyne parempaa aloitusta kuin kattosauna ja kylmä olut. Kiitos kanssahipeille, jotka tarjosivat kirsikkaviiniä Jeesus-teltassa ja asuntoauton katolla sekä lähtivät aamuiselle alastonuinnille laiturinnokasta. Kiitos sille mukavalle naiselle, joka sunnuntaina antoi puoli-ilmaiseksi ylimääräisen lippunsa pienelle takkutukalle. Kiitos SOADille upeasta keikasta, ja kumarrukset koko Provinssille kokonaisuutena. Yllättävää, innostavaa, hikistä, lämmintä, rentoa ja rehellistä. Tänne pitää päästä uudestaan.

Kiitos juhannuksen tekijöille mökistä, saunasta, vihdoista, maittavasta ruoasta, kesäneito-kuvista laiturilla, Dalmutista, laulusta ja soitosta, jopa Dannysta. Uusivuosi kanssanne oli elämäni paras, joten oli vain sopivaa että vietin samassa porukassa myös parhaan keskikesäni.

Kiitos kaikenkarvaisille ystäville yöuinneista, korttipeleistä, pyörälenkeistä, nerokkaista drinkeistä, rannallaolosta, naurusta ja kesäiltojen hiljaisuudesta. Kiitos työkavereille pöllöilystä, aurinkorasvan lainaamisesta ja vertaistuesta siinä vaiheessa kun ihmiset on tyhmiä ja ilkeitä. Kiitoskiitoskiitos.

Ja kiitos siitä, että hirveä Mamba oli oikeassa: kesää ja kauniita päiviä on vielä edessä vaikka hurumykky. Soitelkaa kaverit mulle, mennään kokemaan ne!