The Crash - Reasons to sing
Tampere ♥
Opiskelujen neljä ensimmäistä vuotta kuljin tossukkana kotipaikkakunnalle joka viikonloppu poikaystävän luo, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä Manseen. Saavuttuani maanantaiaamuisin kiroiluntäyteisen aamuyön herätyksen ja kolmen tunnin matkanteon jälkeen Tampereen rautatieasemalle laitoin tämän kipaleen täysillä pauhaamaan iPodista, ja jaksoin sen voimalla kämpille. Syksyllä tajusin vihdoin kuunnella sydäntäni ja jäin tänne kokonaan. Aina kun ensitahdit alkaa rummuttaa, tulee hyvä ja lämmin olo - olen kotona.
Suski on muuttonsa aattona koonnut upeasti yhteen Tampereen parhaimpia puolia, josta varsinkin kaupungin tarjoaman menon ja meiningin allekirjoitan. Pakko sanoa muutama kohta lisää, vaikka aikaa ja jaksamista suureen ylistyslauluun ei juuri nyt oikein ole. Tampereen kotoisuuteen on mulla myös vaikuttanut ainejärjestömme Patina, joka valittiin juuri ansaitusti viime vuoden parhaaksi ainejärjestöksi. Jipii! Patinan erilaiset riennot ja pippalot, saunailtoja unohtamatta, ovat olleet opiskelujen suola, sitruuna ja tequila.
Ihana luistelujoukkueeni ansaitsee myös kiitokset, vaikka julistaudunkin lähinnä taitoluistelu-, en muodostelmaluistelufriikiksi (siinä on ero, ja iso sellainen!). Tampereen parhaita puolia on myös se, miten helposti täältä tarvittaessa pääsee hetkeksi pois. Vanhempia moikkaamaan, siskon luo, ystäville, ulkomaille. Mutta aina tekee mieli takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti