Tuhlasin tosiaan vähät rahani päästäkseni taitoluistelun EM-kisoihin Berniin, Sveitsiin. Ostin mahdollisimman halvat liput "piippuhyllylle" ja pyrin muutenkin pitämään kustannukset kurissa (epic fail, näin jälkikäteen laskeskellen). Koko fanimatka tuntui epätodelliselta aina siihen hetkeen asti, kun Ryanairin kone rullasi kiitoradan alkuun. Moottoreiden jylistessä kasvoilleni kohosi vastustamaton ja perin pirullinen virnistys: tässä minä menen, eikä kukaan voi minua enää estää!
Muutama tunti lentokoneessa meni mitä mukavammin, samaa ei voikaan sitten sanoa seikkailuistani Frankfurt-Hahnin lentokentältä Zürichin kautta Berniin. Torkkuessani ensimmäisessä bussissa olin ajoittain täysin varma että olin vain uneksinut koko matkan ja että avatessani silmäni olisin vain Hki-Tre-bussissa. Onneksi luomien raosta pilkotti joka kerta autobahn. Saavuin Frankfurtin päärautatieasemalle kuuden aikaan illasta, edessä oli siis puolen vuorokauden odottelu halvimman junan perässä. Otin koko hommaan rennon otteen, vaikka vatsa muistuttelikin tyhjyydestään joka kerta kun kävelin jonkun ruokakojun ohi. Pelastajakseni osoittautuivat yhteentoista auki oleva, lämmitetty kirjakauppa ja McCafé, joka oli kiinni vain kahden ja neljän välissä.
Matkapäiväkirjaa selatessa jaksaa jo nauraa siinä yhden aikaan yöllä iskeneeseen turhautumiseen: olisi tämän voinut helpomminkin tehdä.
- Junan lähtöön vielä 5 tuntia
- Zürichiin saapumiseen vielä 10 tuntia
- Ystävä saapuu Zürichiin 12 tunnin kuluttua, ja silloin alkaa junamatka Berniin
- Berniin saapumiseen vielä 13-14 tuntia
- Kunnon yöuniin ainakin 20 tuntia
Onneksi kahden ja kolmen välinen aika meni aseman kylmyydestä huolimatta kuin siivillä kahden uuden meksikolaisen ystävän seurassa - heidän lopulta hypätessä omaan bussiinsa vaihdoimme tietoja tarkoituksena, että he tulevat keväällä Tampereelle ja minä matkaan kesällä (budjetin salliessa) Berliiniin, jossa he opiskelevat.
McRavintelin lopulta avattuaan ovensa neljältä pääsin lämmittelemään kylmiä jäseniäni. Ennen junan lähtöä väittelin pitkään ja hartaasti viisikymppisen rastan kanssa Jumalan olemassaolosta ja haikailin pikaruokaherkkujen perään. Valot sammuivat heti junan lähdettyä asemalta ja heräsin kunnolla seuraavan kerran vasta Sveitsin puolella. Zürichissä tapasin vihdoin - noin vuorokauden matkustamisen jälkeen - toisen taitoluistelufriikin. Siitä Berniin olikin enää vain pikku pyrähdys.
Bernissä hyppäsin heti osaksi omaa ihanaa taitoluisteluperhettäni, "iluuisutamine perekonna", kuten joku väänsi viime vuonna Tallinnan kisoissa. Seuraavat pari päivää ovatkin mielessäni pelkkiä salchoweita, twizzeleitä, paripiruetteja ja nostoja viliseviä mielikuvia. Heilutin Suomen ja Sveitsin lippuja ja huusin minkä jaksoin, eikä kisakunto pettänyt. Jaksoin myös metsästää pitkästä aikaa nimikirjoituksia kun sain ne yksiin kansiin. Nyt minulla onkin erityisen arvokas oma Lumo!
Kisat menivät aivan liian nopeasti, ja olisin mielelläni jäänyt Berniin vielä pariksi päiväksi. No can do, koulutyöt ja arki kutsuvat. En lisää tänne omia huonoja kuviani, vaan käytän tilaisuuden mainostaa upeampaa materiaalia: Mestarillisia kuvia tämän ja viime vuoden EM-kisoista löytyy mm. Whitehousen Tomaksen sivuilta. Nyt pitäisi rauhoittua nukkumaan, sillä huomenna on edessä odotettu gaala, esiintyjinä Euroopan huiput Kiira Korvesta Kerrin sisaruksiin ja Brian Joubertiin. Tähän vähän tuuletusta, kiitos.
Jos hyvin käy, saavun Tampereelle kuuden aikaan maanantaiaamuna. Siitä onkin hyvä aloittaa kymmenen tunnin koulupäivä. Katsotaan, miten jaksan pysyä hereillä luennoilla. Pakko yrittää parhaansa. It was all worth it.
Kauniita unia. Bern kiittää ja kuittaa.
...ai niin, rakkaat Edinburghin seuralaiseni: Ryanair tarjoaa mitä mainioimpia alkoholitarjoiluja lennon aikana. Valitsin jo meille alun kilistelyä varten erikoistarjouksen, jossa saa kaksi 50ml:n "pussia" alkoholia ja vapaavalintaisen limun kuudella eurolla. Shampanja kun tuppaa olemaan vähissä halpalennoilla.
Mikä seikkailu Mari! Kerro lisää kun nähdään!
VastaaPoista