Maanantaina paattynyt risteily jatti kylla jalkensa itse kuhunkin. Osa vietti koko paivan oksentaen paperikoriin, yksi ihmetteli mustelmaisia polviaan, ja univelka oli jokaisella valtava. Vaikka itse valtyinkin vuosikymmenen krapulalta (kiitos ystavan, joka heti aamusta kaappasi olalleen ja kantoi ruokapoydan ja oluen aareen), bussissa kotia kohti olo oli perin nuutunut. Tosin ei niin paha, etten olisi jaksanut viela yksille jatkoille juomaan kaverin oluet pois. Odottelen kauhunsekaisella innolla kertakayttokameroidemme sisaan katkeytyvia tilannekuvia.
Onneksi krapuloiden viime huurut ehtivat itse kullakin haihtua ennen lentokoneeseen nousemista. Ryanair lennatti meidat parissa tunnissa Skotlantiin, ja paasimme kivuttomasti hostellille. Hysteerisen lakanaepisodin jalkeen paasimme lopulta nukkumaan, ja unet olivat makoisat huoneen viileydesta huolimatta. Kehitysmaa-vitsit jaksavat naurattaa, vaikka aamulla onkin karsimysta nousta lampiman peiton alta sellaiseen kirpakkaan kymmenen asteen sisalampotilaan. Miksi tehda kunnolla kun voi tehda huonostikin?
Ensimmaisena aamuna kylmyys unohtui, kun heratessa huone oli tayttynyt auringonvalosta, ja sainkin ponkaistua ennen puolta kymmenta suihkuun ja aamupalalle. Sen jalkeen jalkauduimme Edinburghin kaduille. Kamerat rapsien ja syvaan huokaillen osoittelimme lumettomia katuja, tasaisia nurmikoita ja varikkaita krookusrivistoja. KEVAT! Kuvasimme kolmen kameran voimin kaikki vastaantulleet patsaat ja natit talot ja nautimme kymmenen asteen lammosta kevattakeissa. Tukehtukaa pakkasiinne.
Edissa linna haamottaa koko kaupungin ylla, eika makiin ja korkeisiin kukkuloihin tottumaton silma ole uskoa nakya todeksi. Sinne kiertelemaan joko tanaan tai lauantaina. Kaveri varoitti linnoissa piileksivista kahleiden kalistelijoista ja ulisijoista, mutta jo paivan kiertely todistaa, etta naita kaapukavereita kohtaa linnan ulkopuolellakin. Kummituksia on tarjolla yllin kyllin, kaupunki elaa erilaisilla kummittelu- ja kaupunkikierroksilla seka katakombiseikkailuilla. Bernissa eras suositteli Auld Reekyn Terror touria, joten ehka minakin liityn tuhansien turistien joukkoon kiljumaan joku ilta.
Tahan mennessa olemme kayneet fanimatkalla The elephant housessa, ihastelleet One world shopin ihanuuksia (eihan ole pahasta ostaa kolmellakympilla teraskannua ja parillakympilla mukeja jos ne on aivan upeita?), herkutelleet huippu/vegeravintolassa ja nautiskelleet muutamia oluita. Ilta paattyi palohalytykseen, mutta mitas pienista. Katsotaan mita saamme aikaan tanaan. Neidit J ja S ottivat pitkat unet ja painuivat brunssille, lahden nyt peraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti